Kuva: Stephanie Lindgren / PGL, Assembly
Yleisö, areenatunnelma ja maailman parhaat CS-pelaajat – Tukholman majorissa riitti iloittavaa. Samalla turnaus kuitenkin palautti mieleen, miksi kilpa-CS tarvitsee muutoksia, kirjoittaa Tatu Partanen.
YLI kahden vuoden odotuksen jälkeen Counter-Strike palasi viime viikonloppuna yleisön eteen. Tukholman major-turnaus oli täynnä juhlahumua ja se muistutti jälleen, miksi CS on edelleen kilparäiskintöjen kuningas. Katsojaennätykset eivät vain menneet rikki, vaan ne tuhottiin yli miljoonan katsojan harppauksella edelliseen verrattuna.
Major-huuma kuitenkin peittää alleen lukuisia ongelmia, josta on edelleen syytä puhua.
Tukholman majorin viimeinen karsintaturnaus IEM Fall järjestettiin vain pari viikkoa ennen itse päätapahtumaa ja Valve päätti kaikessa viisaudessaan julkaista peliin mittavan päivityksen vain hetki ennen sitä. Joukkueet matkasivat siis vuoden tärkeimpään karsintaan noin viikon harjoitteluajalla.
IEM Fallissa lohkovaihe pelattiin yhden kartan otteluilla. Viisastelija voisi huomauttaa, että parhaat tiimit voittavat kyllä nekin, mutta todellisuudessa ne eivät tuo esille joukkueiden todellista tasoa. Lohkovaiheen yllättäjistä vain ENCE pärjäsi jatkopeleissä.
Kuva: Tuomo Väkevä / ENCE
PELIPAIKAT Tukholmaan jaettiin RMR-pisteillä, joita joukkueet pystyivät tienaamaan yhteensä kolmesta karsinnasta. Ongelma oli kuitenkin pisteytyksessä, sillä turnauksista tienasi enemmän pisteitä esimerkiksi kahdella top 8 -sijoituksella kuin yhdellä voitolla. Tämän ohella RMR-järjestelmä rankaisi joukkueita kovalla kädellä esimerkiksi kokoonpanomuutoksista, minkä johdosta monet "kuolleet" tiimit ovat pysytelleet väkisin yhdessä majoriin asti.
RMR:n suurin synti oli kuitenkin sen pohjalta tehty seedaus. Majoriin lähtiessä Valve oli linjannut, että turnauksen seedit jaetaan siten, että Euroopan RMR-pisteillä mitattu ykkösjoukkue lähtee Tukholmaan myös ykköseksi rankattuna. Euroopan jälkeen tuli Pohjois-Amerikka, jota seurasi IVY-alue.
Tästä seurasi tilanne, jossa kenties major-historian suurin ennakkosuosikki eli ukrainalais-venäläinen Natus Vincere lähti Tukholmaan kolmanneksi seedattuna joukkueena. Yläpuolelta löytyivät Ninjas in Pyjamas sekä Furia, joista kumpikaan ei ole lähelläkään Na'Vin tasoa. Tällä on merkitystä, sillä seedaus määrittää, millaisia vastustajia tiimit saavat.
SITTEN itse Majoriin. Karsinnan ongelmista huolimatta Tukholmaan marssivat lähes kaikki maailman huipputiimit ja odotukset olivat kovat. Saimme nauttia todella korkean tason "kynäristä", mutta myös jatkuvista teknisistä ongelmista ja Valven sekoilusta.
CS-julkaisija päätti kesken majorin ilmoittaa, että joukkueiden valmentajat eivät saa rangaistuksen uhalla juhlia tai esimerkiksi taputtaa kierrosten päätteeksi. Valven perustelu tälle on vilppipelkojen ohella jo vuonna 2016 tehty linjaus siitä, että CS on viisi vastaan viisi -peli, jossa valmentajille ei ole tilaa.
Linjauksen tulos on se, että valmentajat lähinnä pönöttävät kokoonpanojen takana, sillä heiltä on kielletty käytännössä kaikki liikehdintä ja kommunikaatio aikalisien ulkopuolella.
Painotan vielä, ellei tähän mennessä asia ollut selvä: CS:n ongelmien takana on hyvin pitkälti Valve.
Ajoittain poissaolevaksi isäksi luonnehdittu pelijulkaisija ei tunnu välittävän lapsestaan pätkääkään – paitsi tietysti silloin, kun jotain visioon sopimatonta pitää lähteä kieltämään. Turnaukset jätetään järjestäjälle, pelaajista vastaavat organisaatiot, mutta Valvella on kyllä aikaa heittää kapuloita rattaisiin, etteivät asiat nyt suinkaan sujuisi liian hyvin.
Edellämainitut turnausjärjestäjät eivät hekään ole viattomia. Kyseiset tahot kilpailevat keskenään, joten jokainen heistä yrittää ahtaa kalenterin täyteen erinäisiä turnauksia ja liigoja. Kärsijöiksi jäävät ylitarjontaan tylsistyneet katsojat ja ennen kaikkea uupuneet pelaajat, jotka eivät kuitenkaan voi höllätä tahtiaan – ohittamalla yhden turnauksen saatat menettää milloin mitäkin pisteitä, minkä johdosta jäät myöhemmin ulos kolmesta muusta.
MUTTA mitä tälle sitten voisi tehdä? Paljonkin. Valven suurin kilpailija eli Riot Games on tehnyt lähes kaiken oikein peliensä kilpaskenen saralla. League of Legendsin ja Valorantin liigoja pyörittää itse Riot, joten turnausten ei tarvitse kilpailla keskenään. Pelaajat selviävät vähemmällä ja lisäksi eri turnausjärjestäjien eroista johtuvia ongelmia syntyy vähemmän, teknisten ongelmien vähentymisestä puhumattakaan.
Lähteekö Valve aktiivisemmin pyörittämään peliensä liigoja? Toivottavasti, mutta tuskin. Pelijätti on aina tyytynyt panostamaan lähinnä Dota 2:n kilpapuoleen, mutta siihenkin verrattaen vähän. CS on puolestaan instituutio, joka elättää kyllä jatkossakin itsensä. Ongelmien korjaaminen jää siis turnausjärjestäjien saralle – ja valitettavasti heiltä ei kannata odottaa liikoja.