Arvostelu: The Cuphead Show! on visuaalista mannaa, mutta jää muuten peruslastenohjelman tasolle

StudioMDHR:n kehittämä, vuonna 2017 julkaistu Cuphead vaikuttaa päältäpäin täydelliseltä lähdemateriaalilta animaatiosarjaa varten. Tasoloikkaa ja boss rush -kampanjaa sekoitteleva peli nousi lööppeihin nimenomaan sen käsinpiirretyn, 1930-luvun piirrettyjä jäljittelevän visuaalisen ilmeensä ansiosta, mutta miten juoneltaan paperinohut lähdemateriaali taipuu tv-sarjan muotoon?

Animaatiotaiteen riemuvoitto

Kuva: Netflix

The Cuphead Show! koostuu kahdestatoista noin kymmenen minuutin mittaisesta jaksosta. Sarjan päähenkilöinä toimivat pelin tavoin Cuphead ja Mugman, kaksi mukipäistä pojankoltiaista, joita holhoaa iäkäs kahvipannu Grand Kettle. Niin ikään peliä mukaillen sarjan pahiksen roolissa on itse Piru, jolle Cuphead kauden alussa menettää sielunsa. Yksi asia, jota The Cuphead Show! ei missään tapauksessa olisi saanut mokata, on sen visuaalinen ilme. Kuitenkin jo ensimmäisistä trailereista huomasi, että sarja pyrkii noudattelemaan pelin piirrostyyliä mahdollisimman tarkasti. Ero sarjan digitaalisen toteutuksen ja pelin paperille piirretyn tuotantotavan kanssa on kyllä selvä, mutta The Cuphead Show! on silti upeaa katsottavaa. Hahmot noudattelevat vuosikymmenten takaista tyyliä erittäin tarkasti, ja näiden kehot venyvät ja paukkuvat täynnä energiaa. Itse hahmojen lisäksi myös sarjan ympäristöt ovat kaunista katseltavaa. Yksityiskohtaisten, maalattujen taustojen lisäksi sarja käyttää paikoitellen pienoismalleja ja stop motion -animaatiota jäljitteleviä taustoja. Esimerkiksi Pirun valtakunnassa kuvattuihin kohtauksiin nämä tehokeinot tuovat haluttua outouden ja ”vääryyden” tunnetta. Myös runsaat viittaukset pelin kenttiin ja vihollisiin viihdyttävät takuulla vanhoja faneja. The Cuphead Show! on visuaaliselta anniltaan yksinkertaisesti jotain sellaista, mitä ei enää näe länsimaalaisessa, pelkistetyssä ja virtaviivaistetussa tv-animaatiossa. Tämä ei tee muiden sarjojen animaatiosta The Cuphead Showta huonompaa, mutta sen piristävää vaikutusta ei voi kiistää. Vähänkään animaatiotaidetta fanittavien kannattaa ehdottomasti katsoa sarja alusta loppuun jo pelkästään sen visuaalisen näyttävyyden vuoksi.

Hahmot tutuista muoteista

Kuva: Netflix

Ikävä kyllä animaatiotyyli jää sarjan kantavaksi voimaksi, eivätkä muut osa-alueet nouse läheskään samalle tasolle. Vaikka hahmojen toimintaa on ilo katsoa, eivät nämä jää sarjan päätyttyä juurikaan mieleen. Cuphead ja Mugman ovat toimiva kaksikko, mutta näiden välinen suhde on jo entuudestaan tuttu; yksi on uhkarohkea rasavilli ja toinen vastuuntuntoinen rassukka. Grand Kettlen herttainen pappamaisuus väistyy paikoitellen tämän rajumpien luonteenpiirteiden tieltä, mutta hahmo jää muuten varsin vaisuksi. Sarjan pääpahis Piru on kenties sen kaikkein kiinnostavin hahmo. Tämä kuvataan sarjassa turhamaiseen camp-tyyliin, pinnan alla lymyävää uhkaa unohtamatta. Hahmo nauttii omasta pahuudestaan, kuten odottaa saattaakin. Tämän villit muodonmuutokset ovat mitä vaikuttavinta katsottavaa ja tuovat mieleen Samurai Jack -animaatiosarjan Aku-demonin. Sarjan muut hahmot ovat kuitenkin huomattavasti laihempaa kaartia. Osa näistä onnistui jotenkuten jäämään mieleen, kuten esimerkiksi sekatavarakaupan yrmeä Porkrind-possu tai Hollywoodin klassikkomusikaaleista sarjaan hypännyt Miss Chalise. Useimmat hahmot kuitenkin viihdyttävät niin kauan kuin ovat ruudussa ja haipuvat sitten unholaan.

Kuppi jotain laimeampaa

Kuva: Netflix

Syy hahmojen mitäänsanomattomuuteen saattaa olla sama, joka hapertaa sen juonta: The Cuphead Show! on huomattavasti esikuvaansa hampaattomampi tuote. Cuphead ei ollut visuaalisesta ilmeestään huolimatta missään tapauksessa lapsille suunnattu peli.

Sadistisen vaikeustasonsa lisäksi se sisälsi esimerkiksi kuolemaan, alkoholiin, uhkapeleihin ja tupakointiin liittyvää kuvastoa. Peliä pelatessa tuntui siltä, että sen kirkkaan ja lapsenomaisen ulkopuolen alla piili jotain paljon synkempää; kuppipojille tuntematon aikuisten maailma, josta he nyt näkivät ensimmäiset vilauksensa. Animaatiosarjan pehmittämisestä kertoo esimerkiksi se, että noppapelin sijaan Cuphead menettää sielunsa lapsille sopivampaa karnivaalipeliä pelatessaan. Tämän myötä alkuperäisen pelin juoni, jossa Cuphead hyvittää velkansa saaren asukkeja pieksemällä ja näiden sielut keräämällä, on myös poistettu. Sen sijaan Piru palaa aika ajoin vainoamaan Cupheadia ja vaatimaan tämän sielua, joka hänelle oikeudenmukaisesti kuuluu. Mainittakoon kuitenkin, että syy muutoksiin saattaa piillä uhkapelaamisen ja piirrettyjen historiallisessa taakassa. On ymmärrettävää, ettei pelin alkuperäinen juoni taipunut sellaisenaan animaatiosarjaan sopivaksi. Ilman sitä sarjalta kuitenkin puuttuu selkeä rakenne ja panokset. Piru ja tämän uhka unohdetaan nopeasti ensimmäisen jakson jälkeen ja pyyhkäistään totaalisesti pois jo ennen kauden loppua. Yli puolet jaksoista koostuvat sekalaisista seikkailuista, jotka olisi voinut repäistä mistä tahansa lastenanimaatiosta. Yhdessä jaksossa Cuphead ja Mugman joutuvat vahtimaan vauvaa, toisessa nämä taasen havittelevat jäätelöannosta. Mitään sydäntä riipivää draamaa ei The Cuphead Showsta olisi koskaan voinut leipoa. Nyt sen juonet ovat kuitenkin niin nähtyjä ja ennalta-arvattavia, etteivät edes niiden lopputulemat oikein jaksa kiinnostaa.

Sananen ääninäyttelystä

Kuva: Netflix

Ääninäyttelyn puolella sarja on toteutettu kiitettävästi. Pääkaksikko Cuphead (Tru Valentino) ja Mugman (Frank Todaro) kuulostavat oivilta pojankoltiaisilta, vaikka samankaltaisia rooleja on kuultu rutkasti aiemminkin. Parhaiten sarjassa ilottelee Pirua näyttelevä Luke Millington-Drake. Netflixin muiden animaatiosarjojen tavoin The Cuphead Show! on katsottavissa myös suomeksi dubattuna. Toteutuksesta vastaa Arcanen yllättävän laadukkaan dubbauksen tuottanut Iyuno-SDI Group. Täten ei siis ole yllättävää, että sarjan suomenkielinen toteutus on kaikin puolin onnistunut, ja yltää lähelle alkuperäisten ääninäyttelijöiden tasoa. Vanhemmat voivat siis katsoa sarjaa kivuttomasti lastensa kanssa. Dubin suurimpina kompastuskivinä ovat sinne tänne ripotellut käännöskukkaset, mutta käännöstyö on sekin pääosin onnistunutta. Suomenkielisistä ääninäyttelijöistä erityiskiitosta saavat etenkin Elder Kettleä vaivattomasti näyttelevä Antti Pääkkönen, Porkrindia antaumuksella tulkitseva Sasu Moilanen sekä Pirun vaativan roolin onnistuneesti vetänyt Kris Gummerrus.

Lopuksi The Cuphead Show! on kaikin puolin pätevä lastensarja, joka viihdyttää upean animaationsa ansiosta niin nuorempaa kuin vanhempaakin polvea. Sen enempään sarja ei kuitenkaan yllä, mikä ei kenties ollut tarkoituskaan. Kuitenkin jään väistämättäkin miettimään, miltä sarja olisi näyttänyt, jos siihen olisi uskallettu sisällyttää hippunen aikuisten maailman mukanaan tuomaa särmää. Arvosana: Lapsille: 8/10 Muille: 5/10 Kuvat: Netflix